Tämä kirjaha on erräänlaesta Rankametän rapsotiijjaa, on sonnaatintapasie selekosesta, korulauseita kynsipytingistä, lasihelemillä tosin, on sekkaan mahtunu muutama Tankaki. On murrerunnoa riimillä ja iliman, on jokunen vappamittanen ja aenaki yks haesoo vahvasti kaevala-mitalle. Oon näetä kirjotellu toestakymmenen vujen aekana ja pelannu melekeen saman ajan verran entiijjaa, että julukasenko en julukase. Vaen nyt lähestyy tuo 50-vuotisuus niin pahasti, että ajattelin että ei kae se maene tästä ennää huonone. Runnoessa on kantaaottavaa asijaa, tosin kaikki ei sitä hoksi, enkä aena minäkää, ennenko joku siitä maenihtoo. Ite vertaan mielelläni runoja puuhun, taikka puun käyttöön ylleesäkki, on jokunen panneeliksi kelepaava, on lylypuuta poekaoksilla ja rossoella, on reenjalaksen kylestämmää ja latvalahhoa. Toevottavasti sahatavaraan ei oo eksyny niitä aijjantausnauloja, että mahollinen sirkkelihauri ei jouvvu puhumaan rummie, siis kuvvannolliseti. Ja sanotaampa vielä, että metän jokkaesen puun sisällä, vaekka oesi tykky latvan katkassu, voepi olla arvokalun tarpeet, kun vaen joku kaevelee sen essiin. Osaha on runon aehe jo semmossaan.
About the Author: Sehän oli helemikuun loppu vuonna 1964 kun meikäläenen tulla rymähti maalimaan kylymänä pakkasaamuna kesken vanahapiika-kätilön kahavitaukoa Taevalkosen saeraalan synnytyshuonessa. Ja tulinnii semmosella ryminällä että oesin lentäny suoraan lattielle, vaen onneksi sängyssä oli tolokun päätylauta pönkkänä, enkä näen ollen ihan lattijalle joutunu. Mahto siinä sen kätilön tekohampaejjen välistä leipäjuuston palaset sinkoella, kun koetti hättiin ehättää. Noo, kahen päevän perästä minnuo jo kastettiin ja niin alako Heikki Anteron elämä Kostonjärven rantamaesemissa heinäntekkoa oppiessa. Jouvvuin jo sangen nuorena, eli yheksäntoista vuotijaana ottamaan lypsykarjan pittoon perustuvan kotitilan vekselikierteen hoonattavakseni ja sitä kapejata uraputkea on siitä lähtiin tulla örmitty. Toki sitä on koulut käyty, virallinen titteli on agrologi ja sittemmin on tullu pikkusen opiskeltuo kirjottamistaki tuolla Päätalo-Instituutissa, jossa pallaute oli opettajjiin taholta niin maerittelevaa ja makkeata, että meinovaa tuo kakkostyypin tiapeettes oereilla. Toki tässä on tullu kirjoteltuoki assiesta ja enimmäkseen sen vierestä vaekka minne. On oekeen plokiki, Röpötööri nimeltään, tuolla Maaseuvvun Tulevaisuuvven nettisivulla, on ollu jo puolenkymmentä vuotta, eikä ne oo sieltä vielä heinäseipäetten kans poes ajelleet. Sitte runnoa on rustattu erinäesille nettisivustoelle ja tietennii pittää maenita tuon paekallislehen Kolumnikirjottelu, joka tosin minun kohalla haeskahtaa pahasti pakinalta. Eikä pijä jättää maenihtematta tätä murrepuolta, tuli nimittäen näpättyö Kaenuun-Koellismaan murremestaruus vuonna 2008, että sen aluveen murretta tämä.